Historia
Oulun elintarvikealan historia
OULUN ELINTARVIKETYÖNTEKIJÄT 004 ry
Oulu Foodworkers Union 004 est 1905
HISTORIA
- Historia-osion lähde on osaston 100-vuotiskirja Petusta-patonkiin vuodelta 2005.
- Kirjan tekstiä on, osaston kotisivuja varten, vapaasti muokattu ja uudelleen kirjoitettu.
SEL:N PERUSTAJAJÄSEN
- 16.4.1905 perustettu Oulun Elintarviketyöntekijät 004 ry on 1400:lla jäsenellään SEL:n kuudenneksi suurin ammattiosasto ja yksi Suomen Elintarviketyöläisten liitto SEL ry:n kuudesta perustajajäsenestä.
- 14.5.1905 perustetun SEL:n muut perustajajäsenet olivat Tampereen, Helsingin, Turun, Vaasan ja Viipurin ammattiosastot.
Huhtikuun 12. päivä 1905 kokoontui oululaisia leipurityöntekijöitä Oulun työväentaloon tarkoituksenaan perustaa Oulun leipureille ammattiosasto ja osaston perustavakokous pidettiin tuolloin 16.4.1905. Seuraavassa sana tarkasti pätkä aikalaisten muistiinpanoja 12.4.1905 kokouksesta:
" Oulun osasto. Huhtikuun 12p v1905 kokoontuivat Oulun leipurityöntekiät oulun työväentalollen Emil Karhun kutsumina Keskustelemaan osaston perustamisesta. Kaikki läsnäolijat kannattivat yksimielisesti perustamisehdotusta ja valitsivat 6 henkisen komitean laatimaan sääntöjä perustettamalle osastolle. Valituiksi tulivat Otto Johanson
(Järviö), Risto Tuohino, Artturi Tilander(Alhomäki), Mari Nykänen, Anna Niemeläinen ja Mari Kärnä. Perustavakokous pidettiin saman kuun 16:ta. Tässä tilaisuudessa liittyi osaston jäseniksi seuraavat Mari Nykänen, Anna Haapaniemi, Anna Niemelä, Irene Salomäki, Ida Miinala, Liisa Raininen, T. Komulainen, Olga Kallio, Anna Kivilahti, Otto Järviö, Paavo Hukkanen, Aati Hämäläinen ja Artturi Alhomäki. Puheenjohtajaksi valittiin Otto Järviö ja sihteeriksi Aati Hämäläinen..."
Oulun osaston perustamisen kohdalla on merkille pantavaa, että perustavassa kokouksessa ensimmäisenä jäseneksi liittyneistä 15:sta henkilöstä 10 oli naisia. Voi sanoa, että Oulun osasto oli todella edistyksellinen ammattiosasto jo tuolloin.
Oulun Elintarviketyöntekijöiden historia ammattijärjestönä alkoi jo siis ennen Suomen itsenäistymistä. Kuusi vuotta aiemmin oli perustettu ensimmäinen työväenpuolue autonomiseen Suomeen. Järjestäytymisen syinä voidaan pitää toiveita paremmasta ansiotasosta ja paremmista työajoista. Järjestötoiminnan aloitus on täytynyt olla valtava
askel sillä pioneerityöläisjärjestön piti hankkia kaikki mallit ja ohjeet itse.
Oulun elintarviketyöläisten toiminnan kohokohtia olivat uusien osastojen perustamiset, aina 1910-luvulta lähtien. Kiihkein toiminnan kausi sijoittui jatkosodan jälkeiseen aikaan, joista syksyn -47 lakkoliike oli yksi esimerkki. Myöskin suurlakko 1956 vilkastutti osastojen toimintaa Oulussa. Oulun Elintarvikeliiton osastot tekivät varsin rohkeasti esityksiä myös
Suomen Elintarvikeliiton pääpaikalle Helsinkiin ja uskalsivat olla eri mieltä myös SAK:n kanssa. Oulun elintarviketyöläiset perustivat eri alojen osastoja aina 1970-luvun alkuun saakka, jolloin tuli voimaan Suomen suurimpien kaupunkien elintarvikeliittojen (ammattiosastojen? päiv.huom.) yhdistäminen suurosastoiksi. Elintarviketeollisuuden fuusioituminen alkoi 1980-luvulla, jonka jälkeen elintarviketeollisuuden työpaikat alkoivat vähentyä myös Oulun seudulla, kääntyäkseen uuteen nousuun 2000-luvulla.
Oulun elintarviketyöläisten historiikin kasaamista on vaikeuttanut alkuperäislähteiden,
kuten käsikirjoitettujen pöytäkirjojen puuttuminen muutamien vuosien kohdalta sekä
kokonaisten pienosastojen kohdalta kokonaan. Oulun osastojen 1920-luvun toiminnassa
heijastuu solidaarisuus ja vastuu, esimerkiksi kansalaissodan uhrien perheistä. Läpi koko elintarviketyöläisten historian urheilutoiminta ja Vappu ovat olleet toimintaa
vilkastuttaneita tekijöitä.
Oulun osaston perustaminen
Huhtikuun 12. päivänä vuonna 1905 kokoontuivat siis Oulun leipurityöntekijät Oulun työväentalolle Emil Karhun kokoonkutsumana. Kokouksen aiheena oli tuolloin ammattiosaston perustaminen Oulun leipomoiden työväelle. Kokouksen kaikki läsnäolijat kannattivat yksimielisesti osaston perustamista ja valitsivat keskuudestaan
kuusijäsenisen komitean laatimaan sääntöjä perustettavalle osastolle.
Komitean jäseniksi valittiin jo aiemmin tekstissä mainitut Otto Johanson, Risto Tuohino, Artturi Tilander, Mari Nykänen, Anna Niemeläinen ja Mari Kärnä. Neljä päivää myöhemmin järjestettiin varsinainen perustava kokous, jonka 15 osanottajasta kymmenen oli naisia. Oulun leipurityöntekijöiden osaston perustamiskokous pidettiin mainittuna
16. huhtikuuta vuonna 1905. Uuden osaston ensimmäiset jäsenet on kerrottu yllä.
Osaston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi perustamiskokous valitsi Otto Järviön ja sihteeriksi Aati Hämäläisen. Sääntökomitean laatimat säännöt hyväksyttiin ja lähetettiin vahvistettavaksi tampereella pidettävään leipurien edustajakokoukseen. Oulun osaston edustajiksi edustajakokoukseen valittiin Otto Järviö ja matkarahat hänelle kerättiin
jäseniltä.
Vuoden 1905 alussa Tampereen leipuriammattiosasto alkoi puuhata koko maan käsittävää
leipurien kokousta Tampereelle. Suomen leipuri- ja kondiittoriammattiosastojen ensimmäinen
Edustajakokous pidettiin 14.5.1905 Tampereen työväentalolla. Oulua edusti Otto Johansson.
Oulun ja Tampereen lisäksi edustettuina olivat Helsingin, Turun, Vaasan ja Viipurin leipurit.
Kokouksessa päätettiin perustaa keskushallinto, jonka tehtäväksi tuli leipurutyöntekijöiden
etujen ajaminen ja valvonta. Keskeisimpinä kysymyksinä olivat työaika- ja oppilaskysymykseen puuttuminen. Kokous velvoitti ammattiosastot laatimaan paikkakuntakohtaiset palkkasopimukset, joissa määriteltiin vähittäispalkat oppilaille ja
opinkäynneille miehille ja naisille. Toukokuussa valittu Suomen Leipuri- ja Kondiittoriammattiosastojen keskushallinto kokoontui ensimmäisen kerran 1. kesäkuuta 1905 valitsemaan itselleen puheenjohtajiston ja sihteerin.
Puheenjohtajaksi valitun K. Korhosen kausi kesti vain reilun puoli vuotta, sillä vuoden vaihteessa uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Juho Koivistoinen. Vuoden 1907 alusta liittohallinnon sihteeri palkattiin kiertäväksi puhujaksi vuodeksi kerrallaan.
Liiton toiminta laajeni koko maan kattavaksi ja seuraavaan Edustajakokoukseen mennessä siihen oli liittynyt 19 osastoa. Helmikuussa osastoille annettiin järjestysnumerot siten, että ensimmäiseen edustajakokoukseen osallistuneet kuusi osastoa saivat kuusi ensimmäistä numeroa. Oulun osasto sai tuolloin numerokseen 6 (myöhemmin 004.).
Kolmas toimintavuosi 1907 alkoi vilkaan toiminnan merkeissä. Osasto teki valistustyötä ja pyrki parantamaan atdoudellista asemaansa. Kuitenkin koko vuoden toimintaa leimasi laimeus. Kokouksia pidettii 15 kpl, mutta osallistuminen oli heikkoa (keskimäärin 11 jäsentä kokosta kohden). Kokouksissa keskusteltiin yleisesti osastoa koskevia asioita, mutta myös leipurilakiehdotuksesta keskusteltiin. Jäsenten turvaksi osasto perusti työttömyysrahaston, johon varoja kerättiin verottamalla jäseniä. Osaston huvitoimikunta oli yryttänyt saada toimintaa aikaiseksi, mutta tuloksena oli rahallinen tappio.
Leipomolaki ja sen taustat
Tähkä-lehti (lehti oli Oulun osaston oma jäsenlehti, ilmestyi myöhemmin "Kenno"-nimisenä) kirjoitti syyskuussa 1908 seuraavasti:" Ei liene montakaan leipuria, joka ei tietäisi, että Leipurulaki on ensimmäinen työväen suojelulaki Suomessa, jonka vaikutus ulottuu täysi-ikäiseen kansalaiseen ja että tuo laki astui voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1908. Mutta ainoastaan harvoilla lienee selvillä mitä tuo laki yksityiskohdissaan pitää sisällään. Kukaan ei tahdo kieltää sitä tosiasiaa, että Leipurilailla -nykyisessä muodossaan- on suuri periaatteellinen merkitys, koska se on ikäänkuin avaimena varsinaiselle ja paljon laajasisältöisemmälle työväenlainsäädännölle Suomessa. Jos tarkastaa yksityiskohtaisemmin mitä leipurilaki sisältää ja mitä muutoksia se tuo nykyiseen työjärjestelmään, niin huomaa, että se ainoastaan paikkapaikoin ja muutamilta työntekijäryhmiltä lyhentää jonkun verran työaikaa. Muutokset eivät ole mitään oloja mullistavia uudistuksia, kuten ensikatsomalla voisi luulla. Ammatillinen liike on tämän voiton jo aikaisemmin ratkaisevasti voittanut ja saattanut käyttöön siinä määrin, että laki paikoin ja muutamissa suhteissa tulee vaikuttamaan taantumusellisesti. Lain säätämä yötyökielto sallii kymmenen yövuoroa vuodessa, jota ei nykyään monessakaan paikassa tehdä. Työaika, joka lain mukaan on 48 tuntia viikossa, siis keskimäärin 8 tuntia päivässä, tarjoaa näennäisen uudistuksen käytössä olevaan 9-10 tuntiseen päivään. Palkan suhteen määrää laki, että se on maksettava rahassa ja että ylityöstä maksetaan 50 % korotettu palkka. Palkan suuruuden laki jättää työnantajan määrättäväksi."
Ottaa lopputili, "lähteä kävelemään"
Nykyäänkin on työpaikkojen kielenkäytössä säilynyt sanonta; "lähteä kävelemään". Harva kuitenkaan tietää, että tuo sanonta tulee elintarvikealalta ja kuului reilu sata vuotta sitten leipureiden "elämän kiertoon".